keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Metsäretki med Zero-chan

Heiiii (: Olin tänään ja toissapäivänä Zero-chanin kanssa kävelyllä ja kuvailin neitejä. Tässä molempien päivien satoa, toissapäivänä sattui sellainen iki-ihana juttu, että Silvan käsi päätti irrota -__-' Arvatkaa onko ihanaa etsiä nuken kättä metsästä? :D Pikemmittä puheitta kuviin:

Sry, laatu xP
Cora kiipeää..
..ja pääsee kivelle :3
Silvakin koittaa kipeällä jalalla..
..ja onnistuu.
Suloinen kuva Corinnastani.
Synkähkö, mutta tälläistäkin elämää Cora on joutunut elämään :<
Silva taas kukkien 'keskellä'.
                                                    EXTRAA:
Zero-chanin ottama ylivalottunut kuva Silvasta. Mielestäni hauska, kun päänrajoja ei näy kunnolla :D

Siinä oli muutama kuvanen (: Lomailen 6-11.7 eli silloin ei tule postauksia.

Noki-chan & eräretkeilijät.

PS. Kiitos yhdeksännellekkin lukijalleni <3

KT: Kirje Silvalle

Heips, saatte lukea nyt kuvatarinan, jonka juoni on sekä minun, että Zero-chanin aivojen tuotosta :D Kuten otsikko kertoo Silva saa kirjeen ja nyt saatte lukea onko sen sisältö neidin mieleen. J-kirjain ilmaisee tarinassa minua.

                                                Tytöt olivat viettämässä aikaa ulkona:
                              S:''Pikkusiskoni pesee kyllä joka ilta hampaat, usko pois, Cora.''
                              C:''No ei varmaan pese!''
                                            J:''Silva?''
                                            S:''Ai, Noki-chan ja Zero-chan. Mitä asiaa?''
                             J:''Tässä olis sulle tällänen kirje. Löysin sen Zero-chanin kanssa postilaatikosta.''
                             S:''Kiitos. Onpas se iso? Onkohan se vanhemmiltani?''
C:''Avaa se, Silva. Jooko?''
J:''Avaa vaan kaikessa rauhassa. Me lähdetäänkin, heippa.''
Keneltäköhän se on? Silva pohti  yhä.
C:''Kerro jo!''
S:''Odota, en ole ehtinyt lukea vielä.''
S:''Ei voi olla totta! En edes kirjoittanut hänelle!''
C:''Niin kelle?''
S:''Parhaalle ystävälleni Lousianille eli Lanalle. Hän on ehkä muuttamassa Suomeen!''
*rutistaa kirjettä onnessaan*
C:''Niin, mitä siitä?''
S:''Etkö tajua, Cora? Lana on minulle kuin sisko. Näen hänet jälleen.''
S:''Voi kunpa, kunpa hän tulisi!''
C:''Nyt se sekos D:''
S:''Siitä tulisi niin täydellistä!''
C:''Kelle sä puhut..?''
En mä tahdo mitään Lanaa tänne! Silvahan unohtaa mut kokonaan jos se tulee, ei se nytkää muista mua, Cora mietti.
S:''Meillä tulisi olemaan niin mahtavaa! Kuten ennen.''
En mä kyllä voi estääkkään sitä tulemasta, Cora tuumi.
S:''Muistan, kun tutustuin Lanaan hienostokoulussa. Tiesin, että meistä tulee ystävät!''
Voisin kysyy Zero-chanilta haluaisko se Lanan asumaan luokseen, niin Silvalla olis ees vähä aikaa mulle päivittäi, Cora ajatteli.
Joka tapauksessa Silva ei saa unohtaa mua, Cora mietti.
S:''En malta odottaa, että Lana saapuu tänne!''
*pomppii riemusta*

Lähes koko illan sain sitten kuulla Silvan hehkutusta, en kehdannut pilata neidin iloa sanomalla, ettei Lana ole vielä varma tulostaan tai edes siitä milloin tulisi. Puolet illasta sain kuulla Coran marinaa ja lupasin, etten itse unohtaisi häntä. Ja niinhän se on, että Lana muuttaa Zero-chanille, mutten kerro sitä vielä kummallekkaan tytölle. Silva oli niin onnessaan, että meni nukkumaankin kirje tiukasti otteessaan.

Noki-chan ja pikkuiset.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

KT: Coran mietteitä.

Mmoii, tänään auringonpaisteen kunniaksi nappasin Coran mukaani ja tein hieman erilaisen kuvatarinan. Kuten otsikko kertoo Cora pohtii juttuja ja aiheena on hänen perheensä. Toivottavasti tälläinen erilainen kuvatarina miellyttää teitä (: Tarina on Coran näkökulmasta, tälläkertaa kirjakielellä.

                                  Vaikka olen kokenut Silvan kanssa useita ihania hetkiä..
                                                       ..tunnen silti usein olevani yksin.
                               Nämä rikkaruohot ovat toistensa perhe. Missä minun perheeni on..?
    Vanhempani jättivät minut orpokotiin veljeni kanssa,keskelle ei mitään. Mutta olin liian pieni muistamaan. En muista heitä tai kunnolla edes veljeäni. Veljeni voisi muistaa heidät ja kertoa.
                                   Pitikö isoveli minusta huolta, kuten tämä taimi tästä toisesta?
                       Vai olimmeko etäisiä? Yhtä kaukana toisistamme kuin nämä pilvet toisistaan?
            Kun joutuu yht'äkkiä pärjäämään yksin se on kuin hyppy tuntemattomaan. Iso askel Dalille.
Kaipaan veljeäni enemmän kuin vanhempiani. Luulen, että vanhempani ovat kuolleet.    Toivon,että jonakin päivänä veli tulisi luokseni.
                               Mutta onneksi, onneksi minulla on seuranani  Silva (ja Jätti.) 
Se oli siinä :) Kommentoida saa ja ilmoitampa, että Coran veli sai nimekseen Alec Wlad Damian. Herraa kutsutaan kuitenkin nimellä Shiden. Tässä päätöksessä otin huomioon blogin ja PullipSuomen äänestystulokset + oman mielipiteeni ja bestikseni Zero-chanin mielipiteen :) Aleccia tulette näkemään talvella.


Noki-chan & Cora (+Silva) kiittävät ja kuittaavat.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

KT: Cora koirana & extraa

Hei taas, kiitos seitsemännellekkin lukijalleni (: Teitä alkaa olla jo ihan kivasti. NukkeRiiviö ehdotti PullipSuomessa, että tekisin kuvatarinan, jossa Cora leikkisi koiraa ja päättäisi, että Silva on hänen omistajansa. Silvaa ei kuitenkaan kiinnostaisi tärkeämmän tekemisen takia. Tässä kuvatarinassa on toteutettu tuo ja mukaan sekoitettu vähän muutakin (; Tarina on Coran näkökulmasta. Kuvasin sisällä, sillä ulkona oli märkää ja kun kuvattuani menin katsomaan ulos niin eikös vaan aurinko paista -__-' Ja nyt sataa taas :P Ajattelu  on ihan tällä fontilla puhe on ''-merkkien välissä.
                                    Minä ja Silva vietettiin aikaa keskenämme. Tai no mä leikin..
..ja Silva vaan makas hiljaa ja tuijotti tyhjää paperia. Se oli tehny niin koko aamun. Supertylsää! Jätti oli sanonut mulle, että sillä oli ikävä. En tiiä kyllä ketä.
''Ketä sä ikävöit? Kelle sä aijot kirjottaa?'' mä kysyin Silvalta.
'
''Ketäkö..? Kellekkö?'' Silva kysyi noustessaan istumaan.
''Ystävilleni.''Silva sanoi hiljaa ja tuijotti jalkojaan.
''Mutta eihän sulla oo ystäviä! Paitsi mä!''huudahdin, ei Silvalla ollut ketään muuta. Se ei koskaan soittanut kellekkään tai käynyt ulkona.
''Cora, kaikki ystäväni asuvat muualla.Englannissa.''Silva sanoi.
''Enkö mä oo sun ystävä? D: ''kysyin ja mun oli pakko purra vähän kynsiä, vaikkei Silva tykkääkkään siitä.
''Cora, ystävät ymmärtävät toisiaan. Antavat tilaa toisilleen, eivät pilkkaa jne. Kuten sanoin ystäväni ovat Englannissa.''Silva mutisi.
Sitte Silva lysähti alas ja jatko synkistelyä. Se ei koskaan oo ollu tollanen, toivottavasti ei aio olla kauaa noin tylsä.
Mun piti keksiä jotain Silvan piristykseksi. Mun veli olis varmasti keksiny.
Mutta sitten keksin mäkin!
''Hei Silva! Leikitää, että mä oon sun koira, jooko?''ehdotin. 
''Ei nyt. On tärkeämpääkin tekemistä.''Silva mutisi. ''Eikä, leikitää nyt!''pyysin.
''Cora, mitäsä..'' ''Tää koira kiskoo nyt sun hihaa!''
''Ja nyt tää jahtaa kissaa!''selostin.
''Miksei se koira voi olla kiltisti? Sitä paitsi koiralla ei voi olla lintuhupparia päällä.''Silva sanoi ja pyyhki silmäkulmaansa.
(Hyvin epätarkka kuva, joten kyynel pisara ei oikein näy -.-)
''Ei tää nyt voi olla kiltti, kun tää painii tän kissan kaa! Ja voipas olla.''selitin.
''Eikö se voisi olla kiltti, koska koira on ihmisen parasystävä?''Silva kysyi.
''Onko tää koira sen ihmisen parasystävä?''varmistin. ''On, on se.''Silva huokaisi.
''Jee! Saanko mä joskus NÄHDÄ* ne sun Englannin kaverit?''kysyin. ''Joskus varmasti.''Silva lupasi.

EXTRAA:
Tää havainnoinkoot säätä. Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta silmiini ja sitten kuvasta tuli näin synkkä o__o
Cora istuu, vaikkei se siltä näytäkkään.
Tämä oli toinen vaihtoehto yläkuvaksi (:

Noki-chan & riitapukarit

PS. Te lukijatkin saatte ehdotella kuvatarinoiden aiheita. Yksi on kehitelty päässäni, mutta sen voin toteuttaa vasta lähempänä Coran veljen saapumista = syksyllä/talvella.

*Nähdä sana on korostettu, koska se puuttui alunperin tekstistä.