torstai 5. huhtikuuta 2012

KT: Ikuisesti käytävä peli.

Hejj! Kiitos kaikille kommentoijille. Tässä jonkinsortin KT, pääosin Alecista. Poitsusta on vaan niin helppo luoda tekstiä, kuvat onkin vaikeempi sovittaa ideoihin. Varoituksen sanana, että tarina sisältää jonkinsortin angstia, lievää päihteiden käyttöä, paidattoman Taeyangin ja lievää väkivaltaa. Monet ovat myös udelleet miksi Hakim kutsuu Alecia nimellä Shiden? Nimi on lähtöisin niiltä ajoilta, kun Alec pyöri ties missä jengeissä oltuaan koditon ja matkalla Intiaan. Tarkkaa syytä en lempinimelle tiedä, mutta Alec omaksui sen itselleen. Cora mieltää isoveljensä automaattisesti Aleciksi, Hakim on oppinut nimityksen Shiden, Silva kutsuu Alecia kiusallaan tämän oikealla nimellä ja Ilja oppi  myös nimen Alec, kun kukaan ei lempinimeä käyttänyt.

Alec istuu sängyllään sanomatta sanaakaan.
Kuten yleensä hän on istunut siinä jo hetken tuijottaen jotakin mitä me emme näe.
Käsi, jossa kihlasormus lepää hapuilee taskua.
Pian se löytää etsimänsä. Pojan ainoan paheen.
Paheensa Alec oppi silloin, kun jaksoi raahautua kouluun.
Siellä ei ollut ketään, josta hän olisi välittänyt, ei mitään mikä olisi kiinnostanut.
Hän lopetti vuosia sitten, mutta sortui uudelleen.
Koulussa hän oli se jota kiusattiin. 
Aina täytyi arvuutella mitä hän tänään kuuli olevansa? Liian laiha, liian pitkä, vai jotakin aivan muuta? Alec ei näyttänyt koulussa, eikä myöhemmin orpokodissakaan kiusaajilleen mitä ajatteli. Totuus oli, että hän oli liian heikko, henkisesti.
Eikä asiaa parantanut kotiolot, jotka eivät olleet ihan siitä päästä mihin useimmat ovat tottuneet.
Silti Alec ei kertonut kellekkään kaikkea, paitsi myöhemmin Hakimille ja päiväkirjalleen. Hän lupasi viime uutenavuotena mennä terapiaan tai vastaavaan, mutta se oli yksi valhe muiden joukossa. 
Nykyään Alec saattaa nähdä Corinnan istuvan heidän kotinsa sohvalla.
Ei kunnolla, mutta siellä pikkusisko on. Todellisuudessa Corahan on sairaalassa ja paranemassa.
Jossakin vaiheessa hahmon ääriviivat aina hajoavat. Onhan hän ennenkin nähnyt harhoja. Kuten sen pinkki tukkaisen tytön, jota Noodle ei nähnyt. Ei se silti ollut ensimmäinen tapaus.
Corasta päästäänkin siihen mitä Alec pelkää. Hän tietää, että Cora joutui kokemaan heidän kurjat kotiolonsa, vaikkei muista niitä kunnolla. Cora oli silloin niin pieni.
Ei se helppoa ollut pikku-Corallekkaan. Tiedättekö montaakaan hieman ajatusmaailmaltaan erikoislaatuista kymmenvuotiasta, joka on asunut niin orpokodissa kuin kadullakin? Kymmenvuotiasta, jonka isä on vankilassa, äiti kuollut ja veli täysi luuseri. Alec ei tiedä kuin siskonsa. 
Hän katuu, että lähti seikkailunjanoisena Intiaan orpokodista jättäen pikkusisarensa sinne. Vuosien päästä Cora varmasti ymmärtää enemmän lapsuudestaan ja tajuaa, ettei Alec olekkaan sankari. Sinä päivänä Alec haluaa olla kaukana. Helppoa se oli ennenkin lähteä, ei vaan enää. 
Intiasta päästäänkin ikuisuus kysymykseen, Hakimiin. Hakim kuunteli Alecia aina ja piti hänestä huolta Intiassa. Nyt sitten pitäisi valita: menneisyys vai tulevaisuus? Tulevaisuus menneisyyden kanssa? 
Hakim auttoi Alecin aina yli kaikesta pahasta. Ongelmana on vain, että nyt hän on itse se paha.

Toivottavasti kukaan ei ajattele, että aina se Noki jaksaa keksiä jauhettavaa HakimxAlec jutusta ja Alecin menneisyydestä. Mainitkaa vaan rohkeasti jos tämä kuvio käy tylsäksi ja toistoa on liikaa. Koitan tehdä jotain iloisempaa pian, vaikka pääsiäiseen liittyen. :) Aplodit kaikille, jotka jaksoivat lukea tämän 'valitus virren'.

Noki-chan & nukkeloiset.

PS. Pistin tilausta Mollamanian suuntaan, jos hyvin käy sieltä saapuu pian jotakin kivaa.
PPS. Haittaako, vaikka tässä ei sanottu sanaakaan?

6 kommenttia:

♥ChikaLove♥ kirjoitti...

Oi, tää oli tosi koskettava tarina~ :)) Lisää tämmöisiä, I like this! <3

Nukkeblogini~ http://eltsunpullipblogi.blogspot.com
Give away meneillään, osallistukaahan, vielä ehtii mukaan! owo

Miku_6 kirjoitti...

Kerronta oli upeaa. Pidin hirmuisesti. Eikä ole mielestäni toistoa, tahdon juuri tietää tästä jutusta. Jokainen yksityiskohta olisi mahtavaa tietää~

hatica kirjoitti...

APUA SIKA IHANA! Siis noi Cora näköhommelit oli iha sairaan hyvät! Miten teit? Upea kaunis ei muuta voi sanoo I like it!

Noki-chan kirjoitti...

Voi, kiitos kaikille. Coran näkeminen on tehty yksinkertaisesti niin, että säädin kameran asetuksia tahallani väärin. :D

Rana kirjoitti...

Tämä oli kaunis tarina. Liikuttavia kohtauksia ja pääsin paljon paremmin selville Alecin sielunelämästä.

Eikä lainkaan liikaa toistoa. Tosin taidan olla vähän puolueellinen kun Hakim on suosikkini nukeistasi <3

Noki-chan kirjoitti...

Kiitos Rana :) Kiva kuulla, että tykkäsit ja, että tarina selvensi monia asioita. Hakim kiittää kovasti :3