maanantai 31. joulukuuta 2012

New Year 2o13!

Hellou! Kiitos kaikista viime postaukseen tulleista kommenteista! Niitä oli mukava lukea ja on aina ihana kuulla, että uusia lukijoitakin eksyy tänne. :) Tämän pitäisi nyt toimittaa uuden vuoden postauksen virkaa. Valitettavasti en ole ottanut kuvia ja yhä kuvatilaa säästelen. :| Eli kertokaas jos tiedätte jotakin ilmaisia kuvapalveluita, joihin mahtuu (mieluiten) rajattomasti kuvia. Pääasiassa ideana oli tulla kertomaan, että elossa ollaan. Atlaksesta olisi paljon kuvia toiseen blogiin, mutta kuvatila.
     Viime vuotisessa uuden vuoden postauksessa, (josta olen jo poistanut kuvat)nuket tekivät lupauksia. Alec lupasi hankkia apua, jota ei oikeastaan ole tehnyt. Ilja lupasi hakea itselleen mieluiseen kouluun ja sen hän tekikin. Cora lupasi ostaa leluja ja Silva suudella Alecia keskiyöllä.
Tänä vuonna lupauksia ei ole tehty.. ainakaan minun tietääkseni.

Onko teillä/nukeillanne jonkinlaisia uuden vuoden lupauksia? (:
Hyvää uuttavuotta 2013!

Noki-chan & nuket
PS. En muista olenko jo maininnut, mutta 150 lukijan raja on rikkoutunut!!! Olette ihania, kiitos kaikille. :--3

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Christmas 2012 + extra

Heips! :) Pahoittelut siitä, ettei ole tullut postailtua. Ei vain ole ollut ideoita/innostusta. Lisäksi Bloggerin kuvatila on lopussa, kuten olen useaan otteeseen valitellut. Kertauksena se, ettei ole tapahtunut mitään jännää. Laney Lorna on vain häärinyt joulua järjestellen Carpentereilla. Sain aikaiseksi kuvattua teille (kuvatilan säästämiseksi) lyhyen jouluisen tarinan. Lähinnä juttu lähti Amin neuvoista, kiitos hänelle. (-: Valaistuksen kanssa oli suuria ongelmia ja siksi se heittele laatua tuhoten. Tämä ei tosiaankaan ole yhtä hieno kuin viime jouluinen tarina ja lisäksi joulukuun postausmäärä... *köhköh* Toivottavasti silti tykkäätte.

Kuten edellisvuonna tänäkin jouluna Alec sai tehtäväkseen kuusen hankinnan.
Jopa Erlie on tyytyväinen kuuseen, sillä hänen vastullaan on määrätä kuinka Cora koristelee sen.
Joillekin tämä joulu merkitsee enemmän kuin yleistä juhlaa. Onhan sentään kulunut vuosi siitä, kun Alec ja Silva aloittivat seurustelun. Vuodessa on ehditty juhlia jo häitäkin. Nyt joulua juhlii tosin sivupersoona Laney Lorna Silvan sijasta. Ainoastaan hän itse tietää sen ja, vaikka omatunto kolkuttaakin on asiassa hyväkin puoli. Oikea jokseenkin masentunut Silva latistaisi tunnelman.
Ja, vaikka Hakimilla olisi syytäkin murjottaa toisten onnesta, hän ei tee sitä -ainakaan ääneen. Hakim tyytyy kohtaloonsa herkkujen kera.
Suurimman ilon Hakimille tuo lahjojen saajien ilmeet, kun valinta osuu nappiin. Hän sattui muiden vihjailun perusteella tietämään, että Cora toivoi ainakin muumia. Eikä mikään taida voittaa Iljan onnellista hymyä jonka pieni meikkilaukku toi.
Erlie ei halunnut mitään, joten Hakim tarjoaa lahjaksi ystävyytensä. Hänen onnekseen keskustelu pyörii  brittiläisessä impeuriumissa eikä Erlie muista udella Hakimin mahdollisesta vaimosta.

EXTRA:
Hyvää joulua & mukavaa joululomaa minunkin puolestani!

Noki-chan & dollies.

PS. Jos muuten tiedätte jotain hyviä, ilmaisia + helppokäyttöisiä kuvapalveluita niin saa vinkata. Takaisi kyllä blogin jatkumisen jos sellaista rupeaisin käyttämään. :-D

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

KT: Operaatio pelastetaan joulu

Hejsan! Lupasin postata tällä viikolla, joten nyt luvassa on kuvatarina. Yritän tästä lähtien tehdä lyhyempiä kt'ita, jotta se kuvatila säästyisi. Aiemmin tällä viikolla tein postauksen BJD -blogiini. Pitemmittä puheitta tarina, olkaa hyvä.

D:''Aaargh, mä en kestä enää! Silva on, ku mikäki vihannes ja nyt on sentää joulukuu! Laney Lorna!''
LL:''Niin Dina? Tahdotko aloittaa jo operaation?''
D:''En! Mä en vaa jaksa kattoa, kun Silva ei tee mitään ja noi muut on ihan maassa. Sun pitää ryhtyä Silvax ja pelastaa niitte joulu. Muista vaan varoa sitä penskaa, Silvan sisarta.''
LL:''Hyvä on. Yritän parhaani.'' Mistä lähtien Dinalla on ollu joulumieltä?

Carpentereilla:
LL: Whoah, tuntuupa omituiselta olla taas täällä. Pitää muistaa kaikki mitä mulle opetettiin Silvana olosta.
LL: Oudolta täällä kyllä näyttääkin. Kaikki tavarat sikinsokin. Kai mun pitää siivota.
E:''Hmmh, nöyryyttävää pukeutua tälläiseen lastenmekkoon. Corinna sanoi lainaavansa mielellään lempimekkoaan ystävälleen. Minkälainen ystävä kaataa mustikkamehua toisen vaatteille?! Oh, Silvania! Sinä siivoat!''
LL:''Eh, niin juu. Ajattelin vähän siistiä paikkoja. Nyt minun täytyy mennä!''
*juoksee alakertaan*
LL:''Hei pojat!''
H:''Hei Silva!''
A:''SILVA?!''
Ignooratkaa Alecin oikea käsi, kiitos.
LL: Äh, lisää väkeä. En pääse pakoon Silvan siskoa.
C:''Moikka!''
I:''Moi..?''
LL:''Kas päivää.''
C:''Jee, sä oot taas liikkellä. Tuu mä kerron sulle mun lahjatoiveista.''
LL:''S-selvä.''
A:''Mees nyt siitä.''
H:''Heei!''
E:''Tiedättekö te mikä Silvaniaa vaivaa? Ensin hän kiirehti tänne alas ja sitten takaisin ylös.''
I:''Ei mitään tietoa.''
H:''Ainakaan han ei enaa itke tai ole ilkea kuten eraat.''
A:''Älä viitsi Hakim. Tottakai mun oli heitettävä sut pois mun _sylistä_.''

Ylhäällä:
LL: Huh, moni juttu on muuttunut kesästä. Pitänee totutella tähän menoon. Ilmeisesti mun hätävale kilpikonnasta on huomioitu.
C:''Ja sit mä haluun muumeja, lemmikkipupun, hienon mekon ja nääääin paljon karkkia...''

Tässä kaikki tälläkertaa. Anteeksi sekava osa, mutta oli tarkoituskin tehdä tästä tälläinen. :-D
Hyvää viikonlopun jatkoa.

Noki-chan & porukka.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

KT: Kuulumisia Erlien tapaan

Hei kaikki & kiitos uusille lukijoille. :) Anteeksi, etten ole postaillut taaskaan yhtä aktisti kuin ennen. Syytän jälleen koulua, vielä muutama koe jäljellä. Huomenna alkava viikko lähes kokonaan lomaa, joten postauksia toivonmukaan tiedossa. Olisin muuten tehnyt teille joulukalenterin, mutta Blogger vihoittelee kuvatilan puutteesta (eli en viitsi tunkea tänne lisäksi joulukalenteri kuvia). Toivottavasti tykkäätte tästä. Tarina on Erlien minäkerronnalla toteutettu (päiväkirja tyylillä). Ajankohta vaihtelee, mutta etteköhän te tajua sen tekstin myötä.

Rakas päiväkirja, Eternie täällä taas. Oudoksun itsekin sitä, että päätin jäädä pidemmäksi aikaa. Minun kuitenkin täytyy. Sisareni on jättänyt taloutensa aivan heitteille.
Eteinen näyttää karmealta ja on suorastaan pöyristyttävää, että Silvania ei tee asialle mitään. En koe tarpeen edes kuvailla muuta sekasortoa. Onneksi olen saanut muut siivoamaan hieman.
Siivottomuus ei ole ainoa epäkohta. Kaikki, jotka olen tavannut -sisareni mukaanlukien- ovat tavalla tai toisella omituisia. Joudun jatkuvasti järkyttymään milloin mistäkin.
Esimerkiksi Silvanian aviomiehen, Alecin pikkusisar Corinna. Tyttö on kymmenvuotias -minua kaksi vuotta vanhempi- ja tyhmä kuin saapas. Tiedän, että vertauskuva on hävytön, mutta se on totta. Joudun  toistelemaan jatkuvasti sitä, etten minä leiki hänen kanssaan yhtikäs mitään.
Hänen yleissivistyksensä on myös pahasti puutteellinen. Pyysin Corinnaa luettelemaan kaikki englannin kuninkaalliset ja heidän syntymävuotensa, eikä hän osannut. Kysyin tietääkö hän yhtäkään kuninkaallista. Usko tai älä päiväkirjani, vastaus oli: ''Tuhkimo!'' En käsitä miten hänelle annettiin mahdollisuus ottaa Alecin naimisiinmenon myötä ylväs sukunimemme.
Häpeäkseni joudun myöntämään, ettei Silvaniallakaan paljoa paremmin mene. Hän sentään pukeutuu nyt soveliaammin ansiostani. Järkytyksekseni hänellä ei ole ollenkaan palvelusväkeä. Hän myöskin kommunikoi kovin vähän. Alec yrittää saada häntä sosiaalisemmaksi.
Minun yrittäessäni puuttua asiaan Alec usein tukkii suuni. Kirjaimellisesti. En ymmärrä miten hän julkeaa tehdä niin. Alec ei pidä mielipiteistäni, mutten minäkään juurikaan pidä hänestä.
Hämmennykseeni löytyy vielä lisää esimerkkejä, kuten Elijahl. Olin odottanut Silvanian biologisen veljen tapaamista. Hän osoittautuikin sangen.. persoonalliseksi tapaukseksi. Poika parka näytti jonkin lasten satukirjan hattarakansalaiselta halpakopio käsilaukkuineen ja rusetteineen.
Huomautin asiasta ja utelin miten hän viitsii näyttää siltä, vaikka hänet rinnastetaankin sukuumme jossainmäärin. Vastaus oli epämääräistä soperrusta.
Alec puolestaan kysyi miten minä viitsin sanoa niin Elijahlille. Puolustin tietysti itseäni, sillä, että kerroin totuuden. Elijahl parka näytti olevan kovinkin eksyksissä elämässään. Pahimmassa tapauksessa häntä voisi luulla tytöksi.
Yhtenä päivänä herra Atawari tuli käymään. Hän etsi Alecia, joka ei ollut kotona. Odotellessa joimme teetä ja keskustelimme sukujemme rikkauksista. Herra Atawarikin pukeutuu kummallisesti, mutta hän sentään vaikuttaa fiksulta.
Tai vaikutti. Alecin ilmaantuessa paikalle herra Atawari unohti minut täysin. Ennenkuulumatonta. Ensikerralla, kun tapaamme aionkin kysäistä missä hänen vaimonsa on. Saisi tuoda naisen näytille.
Nyt minun täytyy lopettaa. Corinna pitää jälleen kummallista meteliä yläkerrassa. Viimeksi hän yritti opettaa kilpikonnalleen agilitya. Näkemisiin päiväkirjani. Yritän pysyä järjissäni täällä, sukuni viimeisenä toivona.

Tässä kaikki tälläkertaa. Anteeksi vielä tönkkö otsikko ja pahoittelut Erlien näkemyksistä, eivät varmaan miellytä kaikkia. Ensipostaukseen!

Noki-chan & nukkeväki.