sunnuntai 8. joulukuuta 2013

"Snow white" 2

Hei kaikki ja hyvää itsenäisyyspäivää näin hieman myöhässä toivotettuna! :) Itsenäisyyspäivän kunniaksi kuvasin Iljaa. Kuvauksen aihe + tämä otsikko juontavat juurensa tähän postaukseen vuodelta 2011. Kyseisissä kuvissa jo "edesmennyt" Silva esiintyi samassa asussa itsenäisyyspäivän merkeissä. Tämä postaus siis kunnioittakoon itsenäistä Suomea ja Silvaniaa.





Tässä Ilja siis on äskeisessä kuopassa.

Tämä on kuvista suosikkini. c:
Ilja ehti myös ihastelemaan linnun jälkiä. Ulkona näkyi sen lisäksi kissan jälkiä.
Ja, koska kenkiä ei kunnolla näkynyt niin tässä erikseen kuva niistä. Samat ovat kuin sisarellaan.

Toivottavasti itsenäisyyspäivänne ja viikonloppunne oli mukava.
Hyvää joulunodotusta!

Noki-chan & nuket

lauantai 17. elokuuta 2013

Hei kaikki ! (:

Hejsan. Tulin ilmoittelemaan, etten ole kadonnut mihinkään. Pahoittelut, etten ole postannut sitten kesäkuun. Selittynee varmaan lomalla. Nyt alkoi omalta osaltani lukio ja luonnollisesti se vie paljon aikaa. Olen kuitenkin suunnitellut, että kuvaisin lähiaikoina Atlasta. Joten aikaansaannoksia ilmestyy sitten tänne *klick* . Hartsiblogin puolellakaan ei ole näkynyt juttuja sitten, eh maaliskuun. Koitan siis saada jotakin pikimmiten aikaiseksi.
Hyvää alkanutta lukuvuotta! Koittakaa jaksaa koulussa/töissä!

Noki-chan & nuket

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

KT: Mitä kuuluu Carpenterit?

Heissan! Aktiivi bloggarinne Noki täällä taas. Olen mm. saanut lukio paikan & vihdoin kuvannut Carpenterejen elämää hieman. Muistuttanen vielä, että KAIKKI postauksessa näkyvät kuvat ovat omiani. Toivottavasti tykkäätte. (:

LL:"Hei kaikki! Luulitteko jo, ettette kuule meistä enää? Hah, ei me teitä ihan helpolla rauhaan jätetä."
LL:" Tällä kertaa mä kerron teille siitä miten meillä täällä menee. Ja bonuksena vähän enemmän juttua siitä miten Hakim ja Alec pärjää maailmalla."
LL:"Cora suri pari viikkoa poikien lähtöä, mutta tottu sitten ajatukseen. Tietty se ikävöi vieläkin. Erliessä on tapahtunut suurin muutos sen jälkeen, kun... no Silva lakkas olemasta.. Se on alkanut pukeutua enemmän ikäisensä tavoin. Ja ottanut rennomman elämän asenteen. Toki Erlie yhä jaksaa sivistää meitä, huolehtia kaikesta ja opettaa yliopistolla, mutta silti."
LL:"Iljalla menee kivasti. Enimmäkseen se näkee sen kavereita. Viimeks Ilja kerto kuinka ne oli pitäny muotikuvauspäivän ja käyny piknikillä."
LL:"Sitten se tuli käymään meillä. Ilja käy täällä melko usein. Nykyään se ottaa kissansakin mukaan, kun Alec ei oo pelkäämässä. Eikä Tiger haittaa Konnastakaan."
LL:" Ja mullehan kuuluu hyvää. Jouduin jonkinlaisen yh-äidin rooliin, mutta kivasti on sujunut. Kesälomalla tää on helpompaa. Victoria on kovin kiltti lapsi, nytkin se nukkuu. Eikä se heräile yöllä kovin useasti."

LL: "Ja sitten itse matkalaisista. Viimeksi Hakim kertoi, että ne oli olleet Belgiassa. Nyt Hakim on lähettänyt mulle sähköpostissa kuvia ja ja juttua. Ne on käyneet LONTOOSSA! Aluksi mä luen sanasta sanaan Hakimin kirjoittaman tekstin ja sitten selostuksia kuviin."

"Hei Laney Lorna! Me toivomme, etta teilla on kaikki hyvin. Mina ja Shiden olemme nyt Englannissa, Lontoossa. Taalla on ollut oikein hyva saa. Ei ole satanut kertaakaan. Varustauduimme sateenvarjoilla turhaan. Liitan mukaan muutamia kuvia, joista naette missa olemme kayneet. Muistathan, etta ollaan aina tavoitettavissa eika sinun tarvitse kuin pyytaa jos tarvitsette jotakin. Shiden lahettaa terveisia teille. Han oli 12.6 hieman huonona. Silloinhan oli Silvan syntymapaiva. Shiden oli kovin hiljainen ja syystakin. Yritin piristaa hanta, mutta tuloksetta. Valilla Shiden alkaa muistella Silvaa. En tieda onko se hyvaksi, muttei Silvaa tietenkaan saa unohtaa. Toivon siis, etta tekin muistatte. 
Hyvaa kesalomaa!

Rakkain terveisin, Hakim & Shiden.
PS. Kerro Iljalle, etta se juttu josta puhuin hanelle onnistuu kylla."

LL: "Hakim kirjoittaa, etta yksi turistikohteista, jossa he kävivät oli Madame Tussaudsin vahakabinetti. Paikka oli kuulemma hieno."
LL: "Siellä he näkivät monia kuuluisuuksia. Aina One Directionista..
LL: "..Hakimin suureen ihailun kohteeseen Audrey Hepburniin..
LL: "..Einsteiniin ja moniin muihin, kuten Shrekiin, Lady Gagaan, Gandhiin yms."
LL: "Myös kuningasperheestä oli omat nukkensa. Hakim kommentoi asiaa näin: "Oikeastaan meidan piti tavata kuningasperhe henkilokohtaisesti. Valitettavasti heidan juhlamenojensa vuoksi emme kuitenkaan tavanneet heita. No, ei se olisi ollut ensimmainen kertani."
LL: "London Eyesta näki kuulemma upeasti kaupungin ylle. Vakionähtävyyksiin kuului myös Big Ben."
LL: "Ilmeisesti pojat kävivät myös Warner Bros. studion Harry Potter -kierroksella."
LL: "Koko paikka oli hieno. Aina siitä ruokasalista lahtien, jossa kaikki aina soivat elokuvissa. Pidimme alkuperaisista puvuista, elokuvissa kaytetysta Tylypahka pienoismallista, rakennuksista, Viistokujasta ja kaikesta. Suurimman vaikutuksen minuun tekivat kuitenkin maskit ja robotit. Suosittelemme teille kaikille, mutta liput taytyy ostaa etukateen", kertoo Hakim.
"Tassa viela yksi kuva minusta ja Shidenista, jotta muistatte milta naytamme."
"Siinä kaikki tälläkertaa. Kertokaa jos teillä on jotakin toteutettavia ideoita meille. Ja muistakaa, että kuvia EI saa kopioida. Hyvää kesää!"

Eipä minulla mitään lisättävää nukkejen sanoihin. Joten hyvää kesää vielä täältäkin. Pitäkää kivaa.

Noki-chan & nuket

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

KT: Matkalla

Hejsan! Viimeinen koe on vihdoinkin ohi eli enää en voi vedota koekiireisiin. :-D Muuta kiirettä toki riittää. Tässä tarinassa päästään katsomaan mitä Hakim kertoo hänen ja Alecin ensimmäisestä reissukohteestaan. Toivottavasti miellyttää.
Varoitus! Alaston patsas.
"Hei kaikki! Mina ja Shiden olemme nyt perilla ensimmaisessa matkakohteessamme. Taman paikan yksi naapurimaista on mm. Ranska. Joko arvaatte missa me olemme?"
"No tietysti Belgiassa! Tiesitteko, etta ranskalaiset perunat ovat belgialainen keksinto?"

"Kuten nakyy tuolla taustalla on kirkko. Taalla on hyvin paljon kirkkoja."
"Ai niin. Te varmaan mietitte mita ihmetta me teemme taalla? Mina ja Shiden paatimme, etta emme ota mitaan tiettya paikkaa tukikohdaksemme. Reissataan vain ympariinsa."
"Joten me ollaan tavallisella lomalla. Ensi viikolla saatetaan menna takaisin Suomeen, sitten vaikka Kiinaan, Suomeen, Unkariin yms. Eli ihan minne vain milloin tahdotaan."
"Mutta nyt naytan teille hieman kuvia."
"Taalla on paljon hienoja rakennuksia."
"Paljon on myoskin vohveleita."
"Niita olemme syoneet mm. jaakiekkoa katsellessa."
"Emme kumpikaan seuraa jaakiekkoa aktiivisesti. Paatettiin kuitenkin kayda katsomassa ajankuluksi pelia."
"Jos vierailee Brysselissa kannattaa kayda katsomassa Manneken Pisiä. Se on etenkin brysselilaisille tarkea pieni patsas. Emme ihan tajunneet mika sen tarina on, mutta patsaan ymparilla parveili paljon turisteja."
"Eika tietenkaan saa unohtaa Tinttia! Belgialainen sarjakuva on muutenkin hienoa."
"Taalla on myoskin hyvin vihreaa."
"Vai mita sanotte? Kun me lahdimme Suomesta puissa ei ollut viela lehtia."
"Tieda sitten onko nyt.. Ainakin siella taitaa olla aurinkoisempaa kuin taalla."
Palaamme taas matkakuulumisten kera asiaan, kun on jotain kerrottavaa.
Heihei!

Eipä minullakaan muuta. Hyvää loman odotusta! Enää pari viikkoa!

Noki-chan & nuket

maanantai 29. huhtikuuta 2013

KT: Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Hei kaikki! :) Tämän kuvatarinan piti ilmestyä ajat sitten, mutta kiireitä ilmaantui jälleen. Seuraavassa  taas kestää, sillä pian lähden lomalle. 10.5 on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Silva saapui. Vai pitäisikö sanoa Laney Lorna? Toivottavasti kuitenkin tykkäätte. Tarina Alecin näkökulmasta.

Musta tuntuu, että mä otin Silvan poismenon kaikkein raskaiten. Kai se oli ihan ymmärrettävääkin. Olinhan mä saanut tietää, että mun vaimoa ei tavallaan koskaan ollutkaan. Niin, edes meidän avioliitto ei ollut virallinen.
Ilja tietty järkytty. Se tuntu surevan eniten sitä, että ei tuntenu sisartaan kauaa. 
Mua surettaa se, ettei Iljalla oo enää sellasta "tosi naisellisen" naisen mallia. Ellei sitte Cathy.
Mä sain sen kuvan, ettei Corinna ees kunnolla tajunnu koko uutista. Oon kyllä kuullu sen kertovan huoliaan aiheesta Konnaselle. Corinna menetti Silvan lisäks myös ystävän, Poppyn.
Erlien kuultua uutisesta se ei reagoinu oikeen mitenkään. Totes vaan tyynesti, että Silva olikin erilainen ihan pienenä. Yhtenä päivänä yllätin sen yläkerrasta itkemästä. Se tais kuulla mun askeleet, koska se jähmetty paikoilleen ja itku lakkas. En mä mennyt lohduttamaan. Kaikista ihmisistä vähiten Erlie kaipaa sääliä.
Siitä huolimatta et Silva ei koskaan ollu Hakimin suosiossa nii juttu veti Hakiminkin hiljaseks. Ei tää kellekään meistä oo ollut helppoa.
Erlie, Hakim, minä, Ilja ja Corinna keskusteltiin useesti tilanteesta. Pidettiin jonkinlaisia kokouksia. Ilman Laney Lornaa tosin. Oishan se ollut outoa, kun me tavallaan puhuttiin siitä.
Sotkua soppaan lisäs myös se, ettei meitä ollu enää kuus. Nyt meitä oli seittemän. Mua huoletti Victorian tilanne. Se oli menettäny äidin. Melkei heti syntymänsä jälkeen. Enkä mä todellakaan tulis olemaan hyvä isä. Ei mun omakaan isä ollut.
Kun en halunnu puhua kellekään turvaudun usein päiväkirjaani. Pitkästä aikaa. Jotenkin aika tuntu pysähtyvän meiän kaikkien elämässä Silvan kadottua pysyvästi. "Tulevaisuus" tuntu nyt niin oudolta käsitteeltä, mutta mun oli pakko miettiä sitä.
Välillä mä juttelin siskoni kanssa. Mua pelotti, että nyt piti taas ottaa se vastuullisen aikuisen rooli. Mä olin niin huono siinä ja Corinna selvästi tartti tukea.
Mä pidin kokouksen myös Laney Lornan kanssa. Se oli tavallaan viimenen niitti, joka vahvisti mun päätöksen. LL kehotti vielä harkitsemaan, mutta ei mun tarvinnut.
Niinpä mä pakkasin tärkeimmät tavarat Iljalta saamaani reppuun ja kelasin vielä kaikkea päässäni. En tosiaankaan tiennyt oliko tää nyt se oikea ratkaisu, mutta kuten sanottu en enää tarvinnut miettimis aikaa.
Kyllä mä kerran meinasin jäädä. Se oli sillon, kun Corinna halas mua hyvästiksi.
C:"Heippa veli. Pidä itestäs huolta."
Enkä mä voinut tehdä muuta kuin halata sitä.
Kaikki näytti jotenkin niin heikoilta hyvästien hetkellä. Ilja pyyhki silmäkulmiaan. LL kehotti lähettämään postikortteja. Cora vain seisoi ja jopa Erlie oli hieman haikean oloinen. Ja pieni Victoria. Mun tyttäreni Victoria Montoya Carpenter, se hymyili tyytyväisenä tajuamatta mitään.
Ehkä te mietitte nyt millanen isä oikeen jättää tyttärensä? Millanen veli siskonsa? Mutta niin mä vain tein. Mä opin vihdoin hyväksymään, että oon luuseriluonne. Ikuinen pakenija ja, vaikka mitä lupaisin nii ei se muutu. Tottakai mulla on Silvaa ikävä. Kestää varmasti kauan, että tästä tilanteesta toipuu, jos ollenkaan. Mä en vain voinut jäädä kotiini. Kyllä ne naisporukalla pärjää, niin mä ainakin toivon. Lähetän postikortteja ja menen joskus käymään. Ehkä te miettitte myös, että mitä nyt? Täähän oli Silvan tarina, ei mun tai meidän muiden. Mutta saa nähdä miten käy. 
Kuten varmaan päättelitte mä lähdin Hakimin kanssa. Me toteutetaan meiän yhteinen unelma. Se, joka oli olemassa jo ennenkuin elämä heitti kapuloita rattaisiin. Me nimittäin kierretään maailmaa. Oon mä jo sitä nähnyt, mutta Hakimin kanssa se on eri asia. Silva tulee aina olemaan mun sydämessä. Mä oon kuitenkin miettinyt, että tän oli tarkoitus mennä just näin. Enhän mä muuten olisi nyt tässä. 
Ja nimenomaan tähän mä nyt kuulun. Auringon alle, Hakimin kanssa. Just tää tuntuu hyvältä ja just nyt mä olen onnellinen. 

Kiitos vielä ihanista kommenteista viime postaukseen. Ne piristävät aina. Jollain tapaa katson tämän tarinani nyt "loppuvan". Sehän oli Silvan juttu ja se siitä. Älkää kuitenkaan huoliko, EN lopeta. Tulen vielä kertomaan Carpenterin naisten ja reissuun lähteneen kaksikkomme elämästä. 
     Syy miksi olen bloggailua vähentänyt on yksinkertaisesti kiire. Kesän myötä tilanne varmaan paranee jos ideoita tulee lisää ja aikaa. Tämä on nyt jonkinlainen "kiitos -ja selityspuhe" teille kaikille ihanille lukijoille. Vaikka kommenttien määrä ei ole huima niin kiitos teille kaikille, jotka niitä jätätte ja olette jättäneet! (: Lisää voisi toki olla, mutta olen tilanteeseen tyytyväinen. En kuitenkaan ryhdy sille "700 kommenttia niin postaan seuraavan kerran." -linjalle. (Ja en tällä tarkoita henkilökohtaisesti ketään.) Kuten varmaan on huomattu en enää paljoa edes lue muiden blogeja paitsi muutamia. Enkä ole miiteissäkään käynyt. Suurimpana syynä varmaan, että sielläkin on meininki muuttunut siitä mitä se oli kaksi vuotta sitten nukkeilun aloittaessani. Saa nähdä tunnistaisiko kukaan enää minua. :-D No ehkä joskus. 
Hyvää vappua! Pitäkää kivaa! :)

Noki-chan & nuket

PS. Muistakaas, että koulu (=kiire) jatkuu vielä ja olen kohta lomallakin, joten postaaminen kestää.