torstai 4. huhtikuuta 2013

KT: Yksi ja ainoa

Heipähei! Pidempi kuvatarina luvassa tälläkertaa. :) Tässä osassa on kulunut vähän aikaa viime osasta. Mitään ihmeempiä alkusanoja en nyt keksi. Nauttikaa tarinasta!
Varoitus! Luvassa kiroilua & kuhertelua. Myös muuta mistä ehkä olisi aihetta varoittaa. Kuitenkin spoilaisi juonta, joten jätän sen tekemättä. :D

Vauva-arki oli pyörähtänyt mainiosti alkuun. Terve pikkuinen vanhempineen oli päässyt palaamaan kotiin jo jonkin aikaa sitten. 
Victoria Montoya Carpenter oli tuoreiden vanhempiensa silmäterä.
Ja myös hänen tätejensä. Cora sai jo pidellä tyttöä sylissään. Erlie oli sanonut alkavansa puhua lapselle jo nyt latinaa ja esperantoa, jotta vauvasta tulisi sivistynyt. Iljalle oli luvattu muutama lapsenvahti vuoro.
Sellainen oli esimerkiksi tänään. Vanhemmat halusivat viettää hieman laatuaikaa keskenään.
A:"Noin. Nyt ovi on kiinni ja Victoria on muitten hoivissa. Täällä ollaan vaan me kaksi."
S:"Ja Konnanen. Mutta oletko varma, että tämä on hyvä ajatus?"
A:"Tietty. Nyt me nautitaan kahdenkeskeisestä ajasta. Sitä ennen sä kyllä rentoudut ja keskityt näyttämään yhtä kauniilta, kun aina."
S:"Hyvä on, mutta.."
S:"..en kylläkään tunne itseäni kauniiksi juuri nyt. Toivoin, että synnytyksessä lähtisi enemmän raskauskiloja."
A:"Turha tollasia miettiä. Sä oot kaikkein kaunein nainen mulle."
S:"Voi Alec! Olet niin ihana."
A:"Kyllä kuule säkin oot."
S:"Haluaisitko olla yhtä ihana tuolla yläkerrassa?"
A:"Mikäs siinä."

Ylhäällä:
S:"Ihme, että jaksat vielä kantaa minut."
A:"Ethän sä paljoa mitään paina."


Yht'äkkiä Silva nousee ylös parkaisten.
S:"Oh! Minun pääni!"
A:"Anteeks! Teinks mä jotain? Sori!"
S:"E-ei, et.. Kaikki on ihan..uh..hyvin."*ottaa tukea seinästä lyyhistyessään*
A:"Ootko varma? Ei toi meinaa siltä näytä."
S:"Kyllä...Aiaiaiaiai..pääni.."
A:"Saiks sä migreenin? Hei, oikeesti? Mikä on?"
S: *Pysyy hiljaa kivusta huolimatta.*
A:"Okei, nyt mua pelottaa. Ei sulle ennen oo näin käyny. Mä haen Erlien Iljalta, pärjääksä?"
S:"Ei, odota Alec! Kaikki on ihan..uh..hyvin."
A:"...No jos sä niin sanot."
S:"Kuule Alec.. Kiitos kaikesta. Kiitos, että välitit."
A:"Häh? Mä en ymmärrä."
S:"Shh. Sanoit rakastavasi, vaikket olisi tarkoittanutkaan. Kiitos. Kiitos ihan oikeasti."
A:"Silva, mitä h*ttoa sä hourit?"
S:"Minä rakastan sinua. Teitä kaikkia."
A:"Silva? Silva, mitä h*mm*tt**!? SILVA?!!!"
A:"Okei. Nyt mua ei naurata. Jos tää oli joku myöhästyny aprillipila niin onnistuit. Lopeta jo, mua pelottaa."*itkee*

Vähän ajan kuluttua:
A:"....Silva..? Jes! Mä tiesin, että tää on vaa joku surkee vitsi!!"*nauraa helpottuneena*
"Shh. Rauhoitu, Alec. Ikävä sanoa näin, mutta Silva on poissa."
"Tää varmaan on hyvin vaikea ymmärtää ja miten ikinä sä tuletkaan reagoimaan niin se on okei. Mutta katsos, kun mä olen Laney Lorna. Se aito ja alkuperäinen. Olen pahoillani, että tää meni nyt näin."
A: *Haukkoo henkeään.*
A:*Purskahtaa itkuun.*
LL:"Anteeks Alec, ihan tosi. Hei, on ihan normaalia, että sä täriset ja itket. Et ehkä usko tätä nyt, mutta Silvakin oli vain sivupersoona. Niinku Dina ja Poppykin, ne on kans poissa. Se, että tässä kävi näin ei oo mun syytä. Mä, me ei voitu muuta."
LL:"Silvan suurin unelma oli saada perhe ja lapsi. Silva otti vallan tosi varhain ja meiän piti tehdä sopimus. Mä en tahtonut sotkea tähän muita, mutta.. Hei, mitä sä nyt?"
A:''..Mä soitan Hakimille."
A:"Moi Hakim.. *Nielaus* Joo.. Kiva, et Victoria on kunnossa. Mä..mä tartun sun tarjoukseen."

Tässä tämä taas tältä erää. Normaalia enemmän draamaa. Kaikenlainen positiivinen ja negatiivinen kommentti otetaan vastaan. Ymmärrän, ettei Alec ole varmastikaan ainoa järkyttynyt. Tykkäsittekö tästä? Vielä sanoakseni, ettei tämä ole mikään hetken mielijohde. Kahdeksan kuukautta sitten sain lopullisen idean siihen, että teen näin kiitos kakkosjuonijani Razokun. Ja uskokaa tai älkää, itseänikin jännittää julkaista tämä.
Ensi kuvatarinassa jatkuu.

Tähän loppuun vielä PMMP'n Kiitos, joka sopii tähän mielestäni jollain tapaa:


Noki-chan & nuket

9 kommenttia:

Miku_6 kirjoitti...

No tää oli kyllä sellanen juonenkäänne joka käänsi tarinan ihan päälaelleen. :O Rakastan sun blogia tän ansiosta niiin paljon enemmän ♥ Ihanaa. Jatka pian !!

Miruka kirjoitti...

Mielenkiintoinen juonen käänne o.o :D

Sante Rana kirjoitti...

Oho oho : D

Nyt on hämmentynyt olo ja samalla olen aivan fiiliksissä tästä draaman määrästä! Ihan mahtava juonen käänne, joka varmasti nostattaa tunteita. Itse ainakin olin suruksissani Silvan puolesta ja Alec... voi raukkaa T_T

Vähän vaatii sulattelua asia, koska hahmosi ovat tulleet tarinoita seuratessa rakkaiksi, mutta ihailen rohkeuttasi ja arvostan entistä enemmän tarinankertojan taitojasi. Uskallat ottaa riskejä, mikä pitää tarinan mielenkiintoisena.

Suurella mielenkiinnolla (ja kynsiä jännitksestä purren) jään odottamaan jatkoa. Huh, huh olen vaikuttunut.

Kuunkukka kirjoitti...

Oo mä en yhtään osannu arvata et näin vois käydä! Ää jännää toivottsvasti jatkat pian. Haluun tietää miten käy:)

Siiri kirjoitti...

Käy hirveästi sääliksi Alecia! :(
Harmittaa, kun Silva on poissa, mutta Laney-Lornakin on tosi kiva. :)
Odotan jännittyneenä jatkoa. Toivottavasti sitä tulee pian, koska revin jo hiuksia päästäni, enkä halua olla kalju. :3

Maidi kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin kaikki muutkin positiiviset kommentit! : )

Razoku kirjoitti...

meep ;-;

(joo tiedän että kommenttini on asiallinen)

Colorsky Beibe O_o kirjoitti...

Blogisi on aivan mahtava :)
Nukkesikin ovat todella ihania ♥__♥

jenskunnukkeilut.blogspot.com

LAURI kirjoitti...

Nyt hämmentää. Hämmentää ja paljon. Mut kyl tää tästä... Katotaan nyt sit jatkoa.