keskiviikko 6. elokuuta 2014

Elossa ollaan + kuva

Hei kaikki! Tälle postaukselle ei oikein sen kummempaa syytä ole kuin, että kerron olevani hengissä. Coraa on ollut tarkoitus kuvailla kesällä, mutta sekin on yllätys yllätys jäänyt. No vielä tässä ehtii ennen kuin lukiotaival jatkuu. Ettei postaus jäisi täysin kuvattomaksi niin tässä Painajaisen/Nightmare Oyn piirtämä kuva joka toimi viime joulun korttinani. Hieman myöhässäs siis tämän esittelen.
Kuten varmaan tunnistattekin kuvassa ovat Hakim ja Alec. Herrat ovat jossain etelänlomakohteessa hiekkarannalla, taustalla auringonlasku. Jouluun viittaa tuon palmupuun mistelinoksa. Pakko myöntää, että melkein itketti, kun tämän sain. :') On vaan liian ihana ja juuri sellaista mitä noille kahdelle voi kuvitella. Kiitos vielä näin yli puolenvuoden jälkeen Painajainen.

Noki-chan & nuket

PS. Nauttikaa viimeisistä lomapäivistä ja hyvää tulevaa syksyä!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

KT: Muistatko?

Hei kaikki! En tiedä lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta päätin hetkellisen inspiraation kourissa kehitellä lyhyen kuvatarinan. :-D Luvassa Alecia ja Coraa, sillä noiden kahden jutut luonnistuvat parhaiten. Vähän selvennyksenä, että sisarukset ovat siis ihan eri paikoissa. Kuvat ovat lähes aina peräkkäin kuitenkin juonen vuoksi.

C:"Moi kaikki! Mä en tiedä onko kukaan teistä enää kiinnostunu siitä mitä mulle kuuluu. Mutta kukaan täällä ei taida olla joten ajattelin kertoo teille."
C:"Mä mietin tosi usein mun veljeä. Mitä veljelle kuuluu?"
A: Toisinaa mun ajatuksissa pyörii Corinna. Miten se pärjää? Miten niillä muilla menee?
A: Mä en tiedä oliko sittenkään oikee ratkasu vaan ottaa ja lähteä. Onko sellasesta muka seurannu koskaan mitään hyvää mun elämässä?
C: "Onkoha veli unohtanu mut? Onks se unohtanu meiät? Äsken oli Victorian synttärit. Se ei tullu käymään."
A: Hakim sanoo, että mä tein oikeen ratkasun. Sen mielestä mun pitää ajatella itteäni tän asian suhteen.  
A: Mä rakastan Hakimia ja kunnioitan sen mielipiteitä. Mut onks tää kaikki liian itsekästä? Mä lähin sen luota alunperin, koska mä halusin. Jäin Coran kanssa Suomeen, koska mä halusin. Menin Silvan kanssa naimisiin, koska mä halusin. Lähin sieltä, koska mä halusin. Aina kyse on vaa musta.
C:"Mun synttärit veli viel muisti viime lokakuussa. Sain tälläsen ja rahaa pankkitilille. En tienny mitä hyötyä niistä siellä pankissa on mut Erlie kerto et saan ne myöhemmin."
A:Kyllä muutki niihi asioihin on vaikuttanu. Mut mä vaan oon täällä etelässä ja ne siellä Suomessa. LL saa tehä töitä pitäessää huolta niistä kaikista. Hakim avustaa niitä rahallisesti, mut onks se silti oikein?
C:"Mä kysyin Laney Lornalta miksei veli tullu ja tuleeko se enää takasin. Se ja Ilja sano, että joo. Mut kuulin, kun Erlie sano, että se ei usko nii."
A:Ja sit on viel Victoria. Se täytti 23.3 vuoden. Kai mä sitte oon huono isä, mutta mä unohdin. Unohdin, koska odotin vaan eilistä. Tai pelkäsin sitä. Eilen tuli vuosi siitä, kun mä sain tietää, että mun vaimoa ei periaatteessa koskaan ollukaan.
A: Hakim sanoo, että me voitas mennä takasin millon vaan. Me ollaan jo nähty maailmaa, se oli lähdön tarkotus. Mut nyt me asutaan täällä. Eletään täällä. Ollaan täällä, vaikka kaikki mikä merkitsee on muualla. Miksei me sitten mennä? Hakim sanoo myös, että paluu ei ehkä tekis hyvää mulle. Taas kyse olis musta. Se vois tehä hyvää muille. Jos ne enää haluu nähdä mua. Jos ne enää muistaa mua. Joskus mietin onko kaikessa ehkä sittenkin kyse Hakimista.
C"Jos veli ei tuu takas niin miten meiän käy? Jos Hakim unohtaa meiät myös nii meillä ei oo rahaa. Laney Lorna yrittää ettiä töitä ja saada Victorialle hoitopaikan. Ilja käy koulua, Erlie opettaa yliopistolla, mä käyn koulua. Kaikki menee niinkun ennenkin, mut ei mikään oo samalla tavalla."
C:"Muistaakohan veli mua? Meitä? Kiitos, kun te kuuntelitte."


Siinä sitten jotain noitten sisarusten ajatusmaailmasta. En tosiaan tiedä milloin postaan seuraavaksi, koska tämänkin kanssa meni melkein puolivuotta. Jotakin tulee kuitenkin joskus, kun tulee.
Toivottavasti tykkäsitte. Hyvää kevättä!

Noki-chan & nuket