lauantai 5. huhtikuuta 2014

KT: Muistatko?

Hei kaikki! En tiedä lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta päätin hetkellisen inspiraation kourissa kehitellä lyhyen kuvatarinan. :-D Luvassa Alecia ja Coraa, sillä noiden kahden jutut luonnistuvat parhaiten. Vähän selvennyksenä, että sisarukset ovat siis ihan eri paikoissa. Kuvat ovat lähes aina peräkkäin kuitenkin juonen vuoksi.

C:"Moi kaikki! Mä en tiedä onko kukaan teistä enää kiinnostunu siitä mitä mulle kuuluu. Mutta kukaan täällä ei taida olla joten ajattelin kertoo teille."
C:"Mä mietin tosi usein mun veljeä. Mitä veljelle kuuluu?"
A: Toisinaa mun ajatuksissa pyörii Corinna. Miten se pärjää? Miten niillä muilla menee?
A: Mä en tiedä oliko sittenkään oikee ratkasu vaan ottaa ja lähteä. Onko sellasesta muka seurannu koskaan mitään hyvää mun elämässä?
C: "Onkoha veli unohtanu mut? Onks se unohtanu meiät? Äsken oli Victorian synttärit. Se ei tullu käymään."
A: Hakim sanoo, että mä tein oikeen ratkasun. Sen mielestä mun pitää ajatella itteäni tän asian suhteen.  
A: Mä rakastan Hakimia ja kunnioitan sen mielipiteitä. Mut onks tää kaikki liian itsekästä? Mä lähin sen luota alunperin, koska mä halusin. Jäin Coran kanssa Suomeen, koska mä halusin. Menin Silvan kanssa naimisiin, koska mä halusin. Lähin sieltä, koska mä halusin. Aina kyse on vaa musta.
C:"Mun synttärit veli viel muisti viime lokakuussa. Sain tälläsen ja rahaa pankkitilille. En tienny mitä hyötyä niistä siellä pankissa on mut Erlie kerto et saan ne myöhemmin."
A:Kyllä muutki niihi asioihin on vaikuttanu. Mut mä vaan oon täällä etelässä ja ne siellä Suomessa. LL saa tehä töitä pitäessää huolta niistä kaikista. Hakim avustaa niitä rahallisesti, mut onks se silti oikein?
C:"Mä kysyin Laney Lornalta miksei veli tullu ja tuleeko se enää takasin. Se ja Ilja sano, että joo. Mut kuulin, kun Erlie sano, että se ei usko nii."
A:Ja sit on viel Victoria. Se täytti 23.3 vuoden. Kai mä sitte oon huono isä, mutta mä unohdin. Unohdin, koska odotin vaan eilistä. Tai pelkäsin sitä. Eilen tuli vuosi siitä, kun mä sain tietää, että mun vaimoa ei periaatteessa koskaan ollukaan.
A: Hakim sanoo, että me voitas mennä takasin millon vaan. Me ollaan jo nähty maailmaa, se oli lähdön tarkotus. Mut nyt me asutaan täällä. Eletään täällä. Ollaan täällä, vaikka kaikki mikä merkitsee on muualla. Miksei me sitten mennä? Hakim sanoo myös, että paluu ei ehkä tekis hyvää mulle. Taas kyse olis musta. Se vois tehä hyvää muille. Jos ne enää haluu nähdä mua. Jos ne enää muistaa mua. Joskus mietin onko kaikessa ehkä sittenkin kyse Hakimista.
C"Jos veli ei tuu takas niin miten meiän käy? Jos Hakim unohtaa meiät myös nii meillä ei oo rahaa. Laney Lorna yrittää ettiä töitä ja saada Victorialle hoitopaikan. Ilja käy koulua, Erlie opettaa yliopistolla, mä käyn koulua. Kaikki menee niinkun ennenkin, mut ei mikään oo samalla tavalla."
C:"Muistaakohan veli mua? Meitä? Kiitos, kun te kuuntelitte."


Siinä sitten jotain noitten sisarusten ajatusmaailmasta. En tosiaan tiedä milloin postaan seuraavaksi, koska tämänkin kanssa meni melkein puolivuotta. Jotakin tulee kuitenkin joskus, kun tulee.
Toivottavasti tykkäsitte. Hyvää kevättä!

Noki-chan & nuket

3 kommenttia:

Miku_6 kirjoitti...

Minä ainakin luen tätä blogia yhä uskollisesti! Oonkin miettinyt että millon taas postaat. :)

Mun on pakko sanoa että Hakim ja Alec on hurjan söpöjä. Jotenkin jännästi miellän heidät pariksi sikäli he eivät sitä ole (?).

Hyvää kevättä sullekkin! :) <3

Iida kirjoitti...

Hyvä kuvatarina c:

Sante Rana kirjoitti...

Minä pidän sun tyylistä ja näistä hahmoista niin kovasti että olen jaksanut odottaa : ) Nukeissa on se hyvä puoli että ne jaksavat myös odotella ja eivät karkaa mihinkään.

Oli koskettava tarina. Edelleen olen Hakim fani <3 Jännityksellä jatkoa odotellessa, mutta teehän toki omaan tahtiisi vaikka sitten vain kerran vuodessa : ) Harrastuksista ei kannata stressiä repiä.